Morkkis vai ei?

Nyt ei ole sosiaalista vajausta, nyt pitää miettiä onko morkkis vai ei.

Eilen kävin leffassa ja sitten terassille, oli kivaa. Paikalla sattui olemaan ihminen, jonka kanssa ollaan oltu samalla luokalla kakaroina viisi vuotta. Yhtään en tiennyt mitä hänelle kuuluu, mutta nytpä tiedän, kannatti lähteä.

"Rahamiehet" (hihih) kantoi pöytään tarjotin tolkulla shotteja ja olutta ja siideriä, kaikille tarjosivat, ilman taka-ajatuksia = omat rahat säästyivät, eikä morkkista siltä osin. ;-D

Tosin minun ei pitäisi koskaan koskea mihinkään viiniä vahvampaan, ihan kummallista kun en tänään ole edes krapulassa. Yleensä jos juon mitä sattuu, vietän seuraavan aamun vessassa kerkustennen herra yrjön kanssa.

(hyh hyh)

Paikallisessa yökerhossa meni tanssi vähän liian läheiseksi yhden paikkakunnalla suht tunnetun persoonan kanssa, nyt yritän pitää sitä morkkista poissa.

Siis aikuisia sinkkuja molemmat ja ikäkin riittää. Mutta ketähän siellä oli näkemässä tuon esityksen, niiden shottien jälkeen ei käynyt mielessäkään että vois vähän rajottaa.

Taisi olla aikamoinen esitys.

Perästä kuulunee, voin kuvitella pikkupaikkakunta ja tanssipartneri häärää jos vaikka missä luottamustehtävissä, yritysmaailmassa ym. 

No yritän olla irti morkkiksesta, nelikymppiset sinkut saa joskus vähän irrotella, vaikka keskenään.

(Toivottavasti siellä ei ollut mitään perhetuttuja kuitenkaan, sen verran oli meno kiivasta.)

Sain muuten ko. herralta äsken myös kiitos tekstarin, kai se sitten sävähdytti :-P

Sosiaalinen eläin

Huomaan olevani sosiaalinen eläin, joka kärsii lievästä sosiaalisesta vajauksesta.

(Se y-llä alkava sana on ehkä tähän liian voimakas, tai ainakin liian surullinen.)

Toukokuuhun asti sosiaaliset tarpeet täyttyivät töissä, mihinkään ei hirmuisesti ollut tarvetta lähteä.

Nyt olen kotona ja täällä käy ihan liian vähän vieraita.

Täällä asuu myös ihan liian vähän ystäviä, kaikki ihmiset on niin levällään pitkin Suomen maata.

Olen kyllä ihan onnellinen kun saan puuhata kukkapenkeissä ja yrttitarhassa, harrastukset on kotona.

Mutta jos rahatilanne olisi parempi, voisi olla että ryntäisin nyt johonkin festareille tai konsertteihin ihan vain ollakseni ihmisten parissa. Voisin tietysti hyvän tarjouksen tullen, sosiaalisen vajauksen ahdistaessa lähteä festareille vaikka luottokortilla (hyi minua).

Pari kertaa on käynyt mielessä jopa suuremmalle paikkakunnalle muutto. Mutta tuskinpa sitä tulee tehtyä, ainakaan jos työkuviot selkiytyvät johonkin lähitienoille. Oma talo ja puutarha, kissat ja koira ovat tänne sitovia, tuntuu mahdottomalta yhtälöltä myydä tämä paikka ja löytää uusi, kaliiksikin se todennäköisesti kävisi.

Ja onhan täällä ihmisiäkin ja sosiaalista elämää isä ja äiti, siskon perhe, muutamia ystäviä ja välillä mukavasti ahdistavan paljon tuttavia.

Taidan lähteä tänään leffaan ja ehkä käyn sen päälle terassilla, eihän sitä koskaan tiedä jos sitä sosiaalista elämää sieltä löytyisi. Ainkin tapahtumia tuntuu lähitienoilla tänä viikonloppuna olevan ja mökkiläisiä niemet ja notkot pullollaan. 

Niin ja huomio kaikki ystävät ja tuttavat, tulkaa käymään!

Juhannustaikoja kai tarvittaisiin

Juhannusaattoaamu, pilvistä ja itikat on syöneet jalat paukamille yöllä.
Kahvia neljä kuppia ja pari reissumiestä päällystettynä juustolla ja oman kasvihuoneen kurkulla.
Eiköhän tämä tästä käyntiin lähde.
Teinille ehdotin perunasalaatin tekoa, vastuksena murinaa ja ilmoitus siitä, että hän ei mitään tyhmää juhannusta taida juhlia. Kiva.
Pienemmät neidit odottaa juhannusjuhlilta kaiken ihmeellisen ja kummallisen kattoon hurahtavan tunnelman lisäksi järveen pulahdusta.
Äidin odotukset taitaa olla saunassa, ruuassa ja siiderissä, ehkä kokko järven toisella rannalla ja vedessä uiskentelevat sorsanpojat. Niin ja kukkia, juhannusruusujen tuoksua ja auenneita pioneja.
Herra ex:n loma alkoi ja sovittiin, että lapset olisivat kolmisen päivää aina yhdessä paikassa ja sitten taas toisessa, vähän tilanteen mukaan jos on juhlia ym. niin joustetaan. Lähtenevät isänsä kanssa myös telttailemaan, jopa teiniangstileidi lupautui matkalle mukaan. Jeee. Luvassa siis myös yksinäisiä päiviä minulle, jonka on kesän myötä saavuttanut kummallinen olo johon liittyy myös kaipuuta jostain ihmisen läheisyydestä ja seurasta. Pitkäänhän tässä menikin, olin tyytyväinen itseni seuraan ja nyt haaveilen taas jostain muusta.
Ehkäpä taas järkiinnyn ja huomaan heinäkuussa kitkuukuokan seuran ja kissan läheisyyden parhaaksi vaihtoehdoksi. Tää oli kai vain tuo helluntai ilman heilaa, joka jäi kaivelemaan.

Mies mietteitä

Juupajuu, todeksi on todettu se, että jos jalkansa laittaa johonkin yleiseen tilaan jossa tarjotaan AlkoHolia. Ja jos uskaltaa julki tuoda, että erottiin, ai etkö ois uskonut? Mutta Kyllä Erottiin.

Niin jopa löytyy mukaan lähtijöitä. Ihan sama onko varattu tai ei, riittää että on puolituttu ja ei ikinä ois uskonu että me erottaisiin.

Noh, epäselvyyksien välttämiseksi, täytynee todeta että ketään en oo mukaan ottanut (pienten paikkakuntien kirous, varsmasti ensi viikolla tietää kaikki ja ainakin ne joiden ei luulisi tietävän).

Todeksi on todettu myös se, että mitä epätodennäköisimmissä tilanteissa, sukujuhlissa ym. voi tavata mielenkiintoisen oloisia mies-henkilöitä.

Mitään ei edelleenkään ole tapahtunut, mutta aina sitä voi aatella :-)

Mitäpä jos aina käykin niin kuin tähänkin asti?

On huumaa ja on tunnetta. 

Sitten, jossain vaiheessa se sen naama alkaakin ärsyttää :-(

Miksi sen pitää olla tommonen?

No ehkä sitä huumaa taas löytyy vähäksi aikaa.

Mutta sitten, voiskos tuo nyt häipyä vaikka hevon kuuseen?

Tahdon olla minä vain ja ei mikään ärsytä.

OIsinkohan yhtään kasvanut ja oisko nuo astetta kypsemmät miehet yhtään erilaisia?

Vai alkaako taas ärsyttää ja hermostuttaa?

Aion nyt kuitenkin jatkaa toistaiseksi ihan näin itsekseni, ehkä käyn jossain, mutta ketään ei ole tavoitteissa mukaan ottaa.

Mietinpähän vain. 

Jospa se vika onkin täällä, kun mikään ei riitä.

Ja kohta kuitenkin ärsyttää.

Murmurmurmurmurrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr.