Miehen (ja miesten) logiikkaa

Tuo miehen logiikka on kyllä käsittämätöntä.

Joskus aikoinaan kun ex ei ollut vielä ex, oli elämä ajoittain yhtä lähtemistä. Mies oli lähdössä milloin luostariin (hihihi), milloin rauhanturvaajaksi tai ihan mihin tahansa mitä nyt milloinkin keksi. Eron aikoihin joskus tuli ilmi, että miehen mielestä, tähän olisi pitänyt vastata kuin hätähuutoon. Siis tyylillä ÄLÄ MEE, RAKASTETAAN NIIN PALJON!!!

No tämän naisen logiikassa rakastamiseen ei kuulu lähtemisellä uhkailu, vaan ajatus siitä, että yhdessä ollaan myötä- ja vastatuulissa. Lähteminen on se teko ja sen rinnalla rakkauden tunnustukset pelkkää sanahelinää. Lopputuloksena tästä ainaisesta lähtemisestä ei siis ollut Älä Mee -huutelu, vaan ajatus siitä, että mene jos menet kyllä minä pärjään.

Erillään on asusteltu nyt noin neljä kuukautta ja yhteen palaaminen ei ole kertaakaan tuntunut hyvältä ratkaisulta. Miehen pois muuttaessa tuli muutamista kommenteista ilmi jälleen omituinen ajatus miehen logiikasta. Nainen jää yksin omakotitaloon ja mies muuttaa pois, miehen ajatus kulki jotakuinkin näin: "Odotahan muutama kuukausi, niin kylläpä saatta ikävä tulla ja huomaat kuinka paljon tässä sentään tein." Jälleen väärin. Kertaakaan en ole lumikolanvarteen tai polttopuunkantoon miestä kaivannut. Oikeasti ihanaa, kun ei tarvitse edes ajatella, että joku muu tekisi jotain, kaikki tekemättömät hommat on ihan omalla kontolla. Teen aikanaan, mutta ketään ei tarvitse pyytää ja anoa niihin hommin ryhtymään. Eikä tarvitse myöskään olla pahalla fiiliksellä siitä, kun se ei nyt tuotakaan ole tehnyt.

En eroani vaihtaisi pois!

Eilen meinasi pistää vihaksi kahden miehen logiikkaa, oman armaan isän ja exän. Niillä on yhteinen projekti, koskien neiti 13 veetä ja peilin kiinnitystä neidin huoneeseen. Kumpikaan ei voi soittaa toiselle, odotellaan vain että milloinhan sitä tehtäis ja minulta vielä kysellään, että onkohan se ex tulossa. Sori, en voi tietää, mihin ex on menossa tai tulossa, ei kuulu minulle. Laittakaa se peili ja sopikaa niistä ajoistanne ihan itse. Jos exän ryppyotsaa ei talossa näy, ei se itketä minua yhtään. 

Toki olen kiitollinen avusta ja lapsen peilin laitosta ja listojen paikalleen naulailusta, mutta ilmankin voin olla ja ihan hyvin pärjään.

Kiitos.

Aamukahvilla

Tämäkin aamu alka muutamalla kupillisella hyvää tummapaahtoista kahvia.

Minä niin kärsin, kun jossain saan käsiini kupin laihaa kahvia, josta puuttuu se tumma täyteläinen aromi.

Silloin tällöin palkitsen itseni esim. Mokka mestareiden ihanalla kahvin makuisella kahvilla. Sitä keitän useimmiten vain itselleni, eivät kaikki juojat osaa arvostaa. Kallistakin se on, mutta kun työpaikalta saan sitä tukkuhinnalla niin silloin tällöin palkitsen iteni sillä.

Jos tiedän vieraan sitä osaavan arvostaa, silloin voin tarjota.

Kaikillehan kahvi ei sovi. Ei nukuta ja vatsa kärsii. Mutta minä kuulun niihin kahvin kuluttajiin, joiden yöunet ei kärsi ja vatsakaan ei kahvista suutu.

Ja kyllä kahvia pitää arvostaa, kirjassa Mielen ja Rakkauden kasvit kerrotaan paahdetun kahvin sisältävän yli 180 aromiainetta, sen täytyy olla nautinto.

Tänään on sunnuntai ja vapaapäivä. Yritän laittaa kotia siistimpään kuosiin. Lapset ovat muuttaneet yläkertaan ja tavaroita on kannettu edes takaisin. Mutta lasten entinen huone, johon varmaankin itse asetun on edelleen täynnä tavaraa. Kirpputori kuullostaisi järkevälle ratkaisulle, hyvä hetki järkeistää lelu ym. törky varantoja. Uusiin huoneisiin kannetaan vain tarpeellinen.

Kerrossänky jää nyt tarpeettomaksi, jos ex olisi hommannut asunnon jossa olisi lapsille oma huone, niin sinne se sen saisi, mutta kun ei hän ilmeisesti tarvinnut lapsile omaa huonetta.

Neulomisen ihmeellinen vaikutus

 Neulomisella on kummallinen vaikutus. Vaikka olisin kuinka väsynyt ja valmis nukahtamaan välittömästi vaakatasoon jouduttuani, neuleen käsiin ottamisen jälkeen jaksan valvoa pari tuntia ihan kevyesti.

Istahdan sängyn päälle neulon ja katson telkkaria, ilman neuletta nukahtaisin välittömästi.

Tarvitsen kuitenkin tuota rauhallista aikaa, jolloin lapset nukkuvat ja kukaan ei pyydä mitään, siis neulon.

Kuten kuvasta näkyy, minulla on aina useita keskeneräisiä töitä menossa. Välillä tuntuu siltä, ettei mikään valmistu, mutta silti aloitan uutta. Täytyy olla keskeneräinen neule joka fiilikseen.

kauan sitten käytyjen artesaaniopintojen vaikutuksesta olen yrittänyt päästä eroon ja nauttia siitä, että käsitöitä saa tehdä ihan valmiista ohjeesta kopioimalla. Tosin loppujen lopuksi jokaisessa työssä taitaa olla mukana jotain omaa sovellusta.

Olen saanut viimeaikoina valmiiksikin jotain, sukkien lisäksi mm:

Yläkerran uudelle lattialle olen virkannut mattoja, tosin neiti 10vee ryösti oman huoneensa keskeneräisen maton ja alkoi virkata sitä itse.

Äiti tietysti oli vain ylpeä kätevästä lapsestaan :-)

Nyt lähden neulomaan ja katsomaan Lostin viidettä tuotantokautta, loppu häämöttää Lostissa, mutta neulomisessa ei, jokapaikka pursuaa lankoja.