sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Miehen (ja miesten) logiikkaa

Tuo miehen logiikka on kyllä käsittämätöntä.
Joskus aikoinaan kun ex ei ollut vielä ex, oli elämä ajoittain yhtä lähtemistä. Mies oli lähdössä milloin luostariin (hihihi), milloin rauhanturvaajaksi tai ihan mihin tahansa mitä nyt milloinkin keksi. Eron aikoihin joskus tuli ilmi, että miehen mielestä, tähän olisi pitänyt vastata kuin hätähuutoon. Siis tyylillä ÄLÄ MEE, RAKASTETAAN NIIN PALJON!!!
No tämän naisen logiikassa rakastamiseen ei kuulu lähtemisellä uhkailu, vaan ajatus siitä, että yhdessä ollaan myötä- ja vastatuulissa. Lähteminen on se teko ja sen rinnalla rakkauden tunnustukset pelkkää sanahelinää. Lopputuloksena tästä ainaisesta lähtemisestä ei siis ollut Älä Mee -huutelu, vaan ajatus siitä, että mene jos menet kyllä minä pärjään.

Erillään on asusteltu nyt noin neljä kuukautta ja yhteen palaaminen ei ole kertaakaan tuntunut hyvältä ratkaisulta. Miehen pois muuttaessa tuli muutamista kommenteista ilmi jälleen omituinen ajatus miehen logiikasta. Nainen jää yksin omakotitaloon ja mies muuttaa pois, miehen ajatus kulki jotakuinkin näin: "Odotahan muutama kuukausi, niin kylläpä saatta ikävä tulla ja huomaat kuinka paljon tässä sentään tein." Jälleen väärin. Kertaakaan en ole lumikolanvarteen tai polttopuunkantoon miestä kaivannut. Oikeasti ihanaa, kun ei tarvitse edes ajatella, että joku muu tekisi jotain, kaikki tekemättömät hommat on ihan omalla kontolla. Teen aikanaan, mutta ketään ei tarvitse pyytää ja anoa niihin hommin ryhtymään. Eikä tarvitse myöskään olla pahalla fiiliksellä siitä, kun se ei nyt tuotakaan ole tehnyt.
En eroani vaihtaisi pois!

Eilen meinasi pistää vihaksi kahden miehen logiikkaa, oman armaan isän ja exän. Niillä on yhteinen projekti, koskien neiti 13 veetä ja peilin kiinnitystä neidin huoneeseen. Kumpikaan ei voi soittaa toiselle, odotellaan vain että milloinhan sitä tehtäis ja minulta vielä kysellään, että onkohan se ex tulossa. Sori, en voi tietää, mihin ex on menossa tai tulossa, ei kuulu minulle. Laittakaa se peili ja sopikaa niistä ajoistanne ihan itse. Jos exän ryppyotsaa ei talossa näy, ei se itketä minua yhtään. 
Toki olen kiitollinen avusta ja lapsen peilin laitosta ja listojen paikalleen naulailusta, mutta ilmankin voin olla ja ihan hyvin pärjään.
Kiitos.

3 kommenttia:

Celia kirjoitti...

Outoja ovat miesten aivoitukset. Niitä on sellaisiakin, jotka yrittävät herätellä mustasukkaisuutta puolisossaan. Ovat sitten hämmästyneitä, kun heidät toivotetaan tervemenneeksi.

Oma tila ja ajatuksia kirjoitti...

Tuttua on tuo lähteminen ja meneminen. Menköön.

Hanneli kirjoitti...

Menkööt mokomat. Tervetulotoivotuksia takaisin ei kuulune.
Kai niitä niitäkin miespuolisia olentoja on, joilla ei ajatukset kulje noin outoja ratoja. Ei vaan ole vielä kohdalle sattunut :-D
Tai sitten vika on minussa ja rajoittuneessa käsityskyvyssäni, mutta kun en vaan ymmärrä.