Vauhtiviikon keskellä

Täällä on hirmuinen vauhti.

Remonttia yritetään saada loppuun pikapikaa.

Ainoan palkallisen rempskareiskan lakisääteinen tapaturmavakuutus päättyy torstaina ja sitä en kyllä jatka, palkanmaksu saa loppua.

Tästä johtuen päivät ovat täynnä.

Tänään: Ensin töihin, sitten neidit 8 ja 10 vee exän luota ja pianotunnilta kyytiin. Kotiin, tulet takkoihin ja tapetoimaan. Kello oli yli 21.00 kun kömmin tapettiliisterin äärestä alakertaan. Neiti 8 veen huoneessapa on nyt tapetit. Parit sähkökytkennät ja lattian käsittely, niin neiti pääsee ensi viikonloppuna majoittumaan uuteen ihan omaan huoneeseensa.

Äidin veikkaus tosin on, että ainakin ensimmäiset kolme kuukautta neiti ryömii yöllä kainaloon. Ah mielikuvitusta, joka lentoon lähtenee valojen omassa huonessa sammumisen jälkeen.

Jos ei neitiä vieressä näy, niin ylpeä lienen siitäkin.

Huominen lienee yhtä tiivis päivä kuin tänään, mutta hyvän asian puolesta. Töihin, neiti 13 vee harrastamaan, ostamaan ovien kahvoja ja ehkä tapetit neiti 10 veen huoneeseen. Sitten kotiin ja vähän remppaa ja lämmitystä, ehkä pitäisi jossain välissä tehdä lapsille jotain ruokaakin.

Ensi viikolla luulisin helpottavan, ainakin kiireen. Vieraiden työläisten poistuttua, voi loppuja listoja ja muita silauksia tehdä omaan tahtiin, ei kiirettä ei hätää.

Unessa

Päivisin on paljon tekemistä. Tänään suihkuun meneminen viivästyi viidellä hommalla. Joka kerta kun olin lähdössä, muistin jotain tekemätöntä joka piti tehdä.

Ei ole aikaa miettiä höpöhöpöjä.

Lenkillä koiran kanssa oli hienoa. Alkava pimeä jonka kuunvalo täytti. Metsässä näytti siltä, kuin puiden takana olisi katuvaloja.

Tähdet syttyivät taivaalle ja hyräilin Star Warsia :-).

Otava oli hieno ja pari lentokonettakin siellä vilkkui taivaan rannasta toiseen (tai sitten siellä meni Skywalkerin lapsen lapset).

Peltojen kohdalla näkymää voi vain mykkänä ihailla. Lunta, tähtikirkas taivas ja kirkas kuunvalo.

Unessa yöllä on mukana mies. Se on semmoinen turvallinen ja lämmin, nukun sen kainalossa tai rinnan päällä, siis siellä unessa. Se on aika komeakin ja tunteet on suuria. Aamulla se on poissa, mutta eipä sitä ehtisi päivisin ajatellakkaan.

Kai sitä vielä sitten kuitenkin loppujenlopuksi jotain ihminen kaipaa ja toivoo. Mutta päivisin ei ehdi, vain unessa.

Elämyksellisyyttä

Ensin mielessä oli pelkkiä valituksia.

Pakkanen -30 :-(

Väsymys, töissä lauantainakin.

Raivostuminen, karjuva kaikkea mahdollista vastustava neiti 8vee.

Mutta sitten päätin keskittyä niihin positiivisiin ja huomasin, että viiikkohan onkin ollut aika elämyksellinen.

Muutama ilta sitten lähdin polttopuun hakuun ja päädyimme neiti 10veen kanssa suuren multakasan päälle pakkaseen ihailemaan revontulia. Oli ne hienot, loimottivat välillä kirkkaampina ja välillä himmeämpinä. Neiti ei muistanut ikinä ennen nähneensä sellaisia, googletti heti paikalla tietoa revontulista ja soitti isälleen ilmoituksen tästä hienosta näytelmästä taivaalla.

Neiti 8vee on ihan koukussa joka iltaiseen lukutuokioon. Kolmas kerta kun luen ääneen Taru Sormusten Herrasta, pitkä projekti. Mutta jokainen neito on vuorollaan hiljaa kuunnellut ja ihmetellyt ja ollut tarinan vietävänä. Neiti 8vee kertoo sisarilleen kirjan tapahtumista ja ikinä ei äiti lue tarpeeksi pitkään. 

Neiti 12vee on taas saanut lisää intoa ja elämystä tanssitunnilla. Kevätnäytöstä jo suunnitellaan ja opettajalta sataa kehuja.

Itse sain pitkästä aikaa töissä suuren onnistumisen tunteen, kun yhden ohjaamani lapsen ompelutyö onnistui yli odotusten ja tekijä itsekin tuntui tyytyväiseltä työhönsä. Sekä opettaja että opettelija saivat hyvää mieltä ja onnistumisen elämystä.

Illan hiljaisista hetkistä olen imenyt itselleni energiaa, katsellut telkkaria, nauttinut lasin hyvää viiniä ja vain ollut, tai siis virkannut ja neulonut. Valmistuneet käsityöt ne on elämyksiä nekin ja hyvänolon lähteitä. Tällä viikolla on illan hiljaisina tunteina valmistunut jo kaksi virkattuä mattoa pian valmistuvalle uudelle yläkerran lattialle ja yksi sukkakain on taas melkein valmis.

Eikös se ollut niin, että positiivisiin asioihin keskittyvät on onnellisempia :-)

Vaatehuone vai varasto?

Remontti alkaa väsyttää. Tai ehkä on rehellisempää sanoa, että remonttimiehet alkavat väsyttää.

Väärinkäsitysten välttämiseksi täytyy sanoa, että olen kiitollinen kaikesta avusta ja iloinen siitä, että sekä isä että myös exä olivat täällä tänäänkin hiomassa ja maalaamassa, jotta kaikki lapset ja lapsenlapset saisivat pian ne huoneensa asuttavaan kuntoon. Olen myös iloinen siitä, että se yläkerta ihan oikeasti nyt valmistuu ja erityisen iloinen ja kiitollinen olen isäni suuresta korvaamattomasta panoksesta, jonka ansiosta talossa häärää ihan oikeasti asiansa osaava remonttimies ja tosi ammattilainen sähkömies.

Mutta kai tähän kuukauden hääräykseen saa olla myös väsynyt?

Jos noita korvaamattomia ulkopuolisia ammttilaisia ei täällä nyt olisi laittaisin hommalle parin viikon tauon. Pari viikonloppua ilman remppaa oisi ihan luksusta ja tarpeen. Mutta ei vielä, ei vielä.

Suolan tähän soppaan antaa remonttiMIESTEN ja taloa asuttavienNAISTEN hiukkasen erilaiset käsitykset muutamistakin asioista. Vähän hymyilytti sähkömiehen pyyntö miettiä kalusteiden paikkoja. Oikeesti se on ihan sama mihin meikäläinen sen sängyn sijoittaa, kolme esi/täyttäteiniä antaa piutpaut kaikille kalustesuunnitelmille. Neiti 13veen sänky on jo matkustanut seinältä toiselle kaksi kertaa, vaikka se ei ole edes siellä vielä. Yks hailee mihin äiti niitä tavaroita esittää sijoitettavaksi, neidit päättää kuitenkin itse ja järjestyksen vaihtamisen tahtia voi vain arvailla.

Ja se minun ihana vinokattoinen varasto vaatehuone, jossa on ikkunakin ja oletettavasti lämpötila tulee olemaan optimaalinen pelargonioiden talvetukseen ei todellakaan vältä ilman ihania, romanttisia kukkakuvio tapetteja. Ihan sama, onko ne seinät hyllyjen takana ja vaaterekin peitossa, tahdon tapetit, kauniit sellaiset! 

Käytävä EI ole hukkatilaa, se on sisustusta varten. Näen silmissäni siinä käytävän nurkassa pehmoisen sohvatuolin, lukulampun ja ikkunalla kukkia ja tapetit. Juujuu ihan varmasti joskus siinä istun lukemassa laiskana kirjaa :-D

No huomenna ne taas tulee tänne, ne remppaMIEHET.

Jaksaa jaksaa ja remonttihaaveita pitää remontoijalla olla.

2012

Vuosi 2012 alkoi uudella työpaikalla. Paljon opettelemista, paljon tehtävää, monta virhettä, mutta myös muutama onnistuminen. Jatkan myös vuonna 2013 samassa työssä, saa nähdä mihin asti työsopimusta jatketaan. Tämä työ on sikäli merkittävä elämässäni, että koen sen ensimmäiseksi ihan oikeaksi työpaikakseni, joka sijoittuu peräti koulutukseni alueelle. 

(Kaikenlaiset kioskimyyjän, huoltoasematyöntekijän, taimitarhassa raatajan, open sijaisen yms. hommat luen joihinkin väliaikaisiin eteenpäin vieviin.)

Kesän olin sattumoisin sitten töissä kokonaan, helteetön kesä oli muutoinkin jotenkin valju, joten joutihan tuota. Seuraavaa kesää, jolloin saan ekan ihka oikean kesäloman odotan innolla (ja niitä helteitä pliiis!).

2012 sisältää sitten sen avioeron, harkinta-aika päättynee sitten 2013. Paljon elämänmuutosta, mutta lopulta ei niin kovin yllättävää eikä odottamatonta. Oikeastaan asiat ovat nyt paremmin kuin muutamaan edelliseen vuoteen, jolloin eroa on vain kypsytelty ja mietitty.

2012 ei tuonut mukanaan sen gradun valmistumista, pahpah ja vielä kerran pah. Se siirty vuoteen 2013, laitan sen uuden työn ja avioeron aiheuttaman väsymyksen piikkiin. Sen valmistuminen on tavoitteena alkuvuodelle 2013, eikä siitä oikeasti kovin kamalasti enää puutu.

Taidan vuodesta 2012 kuitenkin päällimäiseksi nostaa väsymyksen, hirvittävän väsymyksen. Toivottavasti se olisi vähitellen taakse jäänyttä elämää ja vuosi 2013 toisi mukanaan uutta energiaa ja jaksamista roppakaupalla. Yleensä valon lisääntyminen ja kevät sitä on tuonut mukanaan, mutta ei tänä väsymyksen vuonna 2012.