Ensin mielessä oli pelkkiä valituksia.
Pakkanen -30 :-(
Väsymys, töissä lauantainakin.
Raivostuminen, karjuva kaikkea mahdollista vastustava neiti 8vee.
Mutta sitten päätin keskittyä niihin positiivisiin ja huomasin, että viiikkohan onkin ollut aika elämyksellinen.
Muutama ilta sitten lähdin polttopuun hakuun ja päädyimme neiti 10veen kanssa suuren multakasan päälle pakkaseen ihailemaan revontulia. Oli ne hienot, loimottivat välillä kirkkaampina ja välillä himmeämpinä. Neiti ei muistanut ikinä ennen nähneensä sellaisia, googletti heti paikalla tietoa revontulista ja soitti isälleen ilmoituksen tästä hienosta näytelmästä taivaalla.
Neiti 8vee on ihan koukussa joka iltaiseen lukutuokioon. Kolmas kerta kun luen ääneen Taru Sormusten Herrasta, pitkä projekti. Mutta jokainen neito on vuorollaan hiljaa kuunnellut ja ihmetellyt ja ollut tarinan vietävänä. Neiti 8vee kertoo sisarilleen kirjan tapahtumista ja ikinä ei äiti lue tarpeeksi pitkään.
Neiti 12vee on taas saanut lisää intoa ja elämystä tanssitunnilla. Kevätnäytöstä jo suunnitellaan ja opettajalta sataa kehuja.
Itse sain pitkästä aikaa töissä suuren onnistumisen tunteen, kun yhden ohjaamani lapsen ompelutyö onnistui yli odotusten ja tekijä itsekin tuntui tyytyväiseltä työhönsä. Sekä opettaja että opettelija saivat hyvää mieltä ja onnistumisen elämystä.
Illan hiljaisista hetkistä olen imenyt itselleni energiaa, katsellut telkkaria, nauttinut lasin hyvää viiniä ja vain ollut, tai siis virkannut ja neulonut. Valmistuneet käsityöt ne on elämyksiä nekin ja hyvänolon lähteitä. Tällä viikolla on illan hiljaisina tunteina valmistunut jo kaksi virkattuä mattoa pian valmistuvalle uudelle yläkerran lattialle ja yksi sukkakain on taas melkein valmis.
Eikös se ollut niin, että positiivisiin asioihin keskittyvät on onnellisempia :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti