torstai 23. toukokuuta 2013

Osasinpas

Kyllä, irroitin kaikki astianpesukkoneen letkut ja samalla myös lavuaarin viemäriputket tuli puhdistettua. Noita astianpesukoneen letkuja kun ei irti saa, ennenkuin ne viemärijutut on tieltä pois.
Ei tähänkään y-kromosomia tarvittu.
Pesukone ei pese kunnolla, nyt se on puunattu sisältä ja ulkoa, kaikki mahdolliset paikat mitkä putsaamaan pystyy. Jos ei pesutulos parane täytynee vaihtaa vielä pesuainetta ja siihen loppuu keinot.
Näihin hommiin ryhtyminen taitaa olla se vaikein paikka. Millä hiivatin vääntimellä sen liittimen saa auki ja mistä löytyy oikean kokoinen ruuvimeisseli. Viimeinen haaste on saada ne kaikki nipsuttimet ja tiivisteet takaisin paikalleen niin tiiviisti ettei vettä tihku mistään tietämättä.
Tehty on ja tuli hyvä mieli, pesutulosta odotellessa. Pyykinpesukoneen ainakin sain "korjattua" samalla metodilla, kaikki irti, putsaus ja takaisin kiinni.
Kyllä äiti osaa.
Seuraavaksi pitää hyökätä auton kimppuun, se täytyy katsastaa ja kai sitä on korrektia hieman siistiä ennen h-hetkeä. Ja jotain öljytikkua kai pitäisi kanssa joskus vilkuilla yms. Tunnustan, en ymmärrä autoista mitään, eikä edes kiinnosta. Huollot yms hoidan pankkikortilla, ammattilaiset on sitä varten että ne tietää ja osaa.

PS. Jos nyt joku y-kromosomilla varustettu henkilö kuvittelee, että nämä ko. toimet voi huoleti heittää sen kauniimman osapuolen harteille samassa taloudessa asuessa, niin ehei älä edes yritä. Kyllä minäkin siihen luotan, että jos joskus joku erikoinen kaksilahkeinen tähän elämään astuu, niin se saa ihan vapaasti hoitaa auto, viemäri yms. hommat, ihan mielelläni leikin vähän prinsessaa silloin ja annan vaikka pusun palkaksi.

tiistai 21. toukokuuta 2013

Ensimmäinen loma-aamu

Ensimmäinen loma-aamu ja fiilikset onkin jotenkin ristiriitaiset.
Toisaalta ihanaa, lomalla!
Väsymys vähenee, saa nauttia piiiitkistä aamukahveista, puurtaa pihalla ja ehkä tämä kotikin tästä siistimmäksi puunautuu.
Toisaalta rahat vähissä ja kunhan tässä on lomat pidetty ja sen jälkeen lienen työtön vähän aikaa, riittävätkö rahat ollenkaan. Toivotaan hyvää tattivuotta.
Syksyn työtilanne edelleen arvoitus.
Kuinka pitkään jaksan olla työtön ja kotona. 
Oikeesti tiedän, että jatkuvasti saa töissä olla, lyhyitä ja pitkiä sijaisuuksia kokoajan tarjolla. Mutta epävarmuus on aina epävarmuutta, varsinkin asuntolainalla ja luottokorttilaskulla höystettynä.
Yritän uskoa kaiken järjestymiseen ja rapsutan kehräävää kissaa.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Sinisilmäinen

Vaikka neljäkymppiä kohta lasissa häämöttää huomasin taas tänään olevani niiiiiin naivi ja sinisilmäinen. Taidan olla välillä ihan liian rehellinen, eikä tämä nyt ole ollenkaan positiivinen asia.
Kaikenlainen kummallinen poliittinen/omaan pesään vetelevä/piilossa asioita päättelevä toiminta on niin vierasta ja kun siihen törmää liian lähellä, tuntee olonsa hämmentyneeksi, vihaiseksi, petetyksi, tyhmäksi, vähän yksinkertaiseksi, liian rehelliseksi ja lopuksi jopa vähän oksettaa.
Se on niin outoa, että jotkut voivat hoitaa asioita niin, että asioista kerrotaan ehkä puolet ja lisätään siihen vähän omia, luvaten vaikka mitä, vaikka ihan hyvin tietää että tulee luvanneeksi ihan huuhaata.
Voisin kutsua sitä valehteluksi, päin naamaa ja taho jolle valehdellaan on se, joka tekee kaikkia kuntalaisia koskevia päätöksiä.
Ei voi kuin ihmetellä ja vähän on paha olo edelleen.
Toivottavasti edes tarkoitus on hyvä, kaikilla osapuolilla.
Ekan kerran eron jälkeen tuli semmoinen olo, että pitäisköhän karistaa nämä tienoot jaloistaan, myydä kaikki ja muuttaa johonkin pois.
Todennäköisesti samaan törmää joka paikassa ja lopputulema on edelleen, että en ole itse tarpeeksi häikäilemätön ja osaa etuani ajaa niin kuin jotkut.
En kyllä tiedä haluaisinkokaan.
Ehkä yritän unohtaa tämänkin ja jatkaa eloani rehellisenä, ihan liian paljon ihmisiin luottavana ja sinisilmäisenä. 
En taida muuta osata.
Mutta edelleen on kyllä vähän pahaolo, ihan fyysisesti.
Onneksi on olemassa yksi ihminen joka tietää saman ja sen kanssa voi aiheesta puhua ihan oikeilla sanoilla.
Jos joku kysyy, täytynee nostaa kädet pystyyn, olla taas (liian) rehellinen ja todeta, että en halua olla asian kanssa missään tekemisissä.
Siunattua lomaa odotellen.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

En ole kadonnut, kuollut enkä lopettanut

Juu, en ole mitään noista otsikon määreistä. Kirjoittaa blogiakin tekisi ajoittain mieli, mutta mutta...
Olen siis tekemättömien asioiden pyörteissä, tänään kuusi tuntia konella ja loppu häämöttää.
Kaksi viikkoa töitä ja sitten lomalle ja seuraavaksi loppu häämöttää silläkin saralla.
Naurattaa ihmisten huolestuneet kommentit siitä, että jään työttömäksi tai mitä sinä nyt ryhdyt tekemään. Odotan kuin kuuta nousevaa lomaa, pitkää koko kesän jatkuvaa lomaa. Ihan varmasti tekemistä riittää. Rahaa tuskin. Mutta mitäs pienistä. Jos vaan laskut saa maksetuksi ja kissan/koiranruuat ostetuksi, eikä lapsillekkaan nälkä koita, olen tyytyväinen.
Syksyllä uusia haasteita ja toivottavasti parempi palkka ;-)