torstai 28. maaliskuuta 2013

Jiihaa

Jiihaa!
Neljä päivää vapaata, onni ja autuus, ainakin ekan kolmen päivän ajan! Voi kuvitella tekevänsä vaikka mitä. Oikeasti en kuitenkaan saa aikaiseksi mitään, mutta ei se haittaa. Melkein loma!
Avioeron harkinta-aika umpeutui ja kiikutin postiin toisen hakemuksen: "Pyydän että meidät tuomitaan päläpälä..." Ei tuomita, vapautetaan :-)
Ex:än kommunikointia en edelleenkään oikein ymmärrä, mutta ei onneksi taida enää tarvitakaan.
Otin tuossa illansuussa tirsat ja nyt tekee mieli ottaa pari lasia viiniä ja juhlia vapaata ja vapautusta.
Kiitos Pääsäisestä, vaikka kirkkoon en kuulukkaan (vanha pakanallinen kevään rieha tämäkin).

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Älä osta mitään -viikot

Taitaapa olla Luonto-Liitto joka järjestää kerran vuodessa Älä osta mitään -päivän. Avioeron aiheuttamassa talouskriisissä saa suhteuttaa tuon kulutuskritiikin näihin, joka kuukausi toistuviin, Älä osta mitään -viikkoihin.
Välillä tulee tunne, että elämä kulkee palkkapäivästä lapsilisäpäivään ja taas palkkapäivään ja sitten lapsilisäpäivään. Väliaikoina laskupino kasvaa seinällä ja luottokorttilaskun suurentumista yrittää vältellä viimeiseen asti.
Jotkut laskuja lähettävät tahot kuvittelevat, että tilillä on rahaa maksaa niitä laskuja milloin vain. Anteeksi vain, mutta viisas laskun lähettäjä tietää, että eräpäivän on ihan turha sattua noiden maagisten laskunmaksu päivien ulkopuolelle. 26. päivä tai kuun 1. päivä onnistuu, muulloin on ihan turha odotella suorituksia.
Ennen lapsilisäpäivää täällä vietetään, riippuen kuunvaiheessa suoritettujen laskujen pinon korkeudesta, joko yhtä tai kahta Älä osta mitään -viikkoa.
Noille viikoille säästetään kaikki palautuspullot, plussa-setelit ja muut arvokkaat asiat. Ne siirtävät luottokortin höyläämistä aina parilla elintärkeällä päivällä. Kyllä, silläkin on väliä sattuuko tämä luottokortilla tehty osto seuraavaan vai sitä seuraavaan luottokorttilaskuun.
Hampaita kiristellen äiti ostaa Älä osta mitään -viikolle sattuvan luokkakaverin synttäreille syntymäpäivälahjaa ja yrittää asettaa lahjan valitsijalle mahdollisimman tiukkoja hintarajoja, uutta lahjakassia ei ainakaan tarvita.
Bensatankin valo palaa, no kyllä sillä vielä töihin voi ajella, mutta kotiin tullessa lienee luottokorttia taas höylättävä, lapsen on päästävä illalla tansitunnille ja ex:än kuljetusvuoro sattuu vasta seuraavaan päivään.
Farkut repeää haaruksista aina Älä osta mitään -viikolla ja seuraavat viikko tai kaksi eletään yksien ehjien housujen varassa. Ei, avioeron jälkeen vaatekaapista ei löydy farkkuja joka päivälle, kahdet ehjät on hyvä ja Älä osta mitään -viikolla riittää yhdet ehjät mainiosti.
Jos kissan- tai koiranruoka loppuu, sitä on hankittava vaikka sitten luottokortilla.
Itse jään ilman illalista punaviinilasillista jos viini loppuu kesken Älä osta mitään -viikkoa.
Vielä kaksi päivää ja tämän kuun Älä osta mitään -viikko on lusittu. Siunattu lapsilisä saapuu, sillä saa kätevästi maksettua sähkölaskun ja kotivakuutuksen, sekä ostettua ruokaakin ilman luottokorttia. Hyvin yhteiskunta pyörii, kaikki raha minkä se tähän talouteen etuuksina syytää, päätyy tasanvarmasti takaisin kiertoon, useimmiten vieläpä samana päivänä kuin tilille saapuu. 

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Onnellisuus

Näinä oman elämän epävarmoina aikoina, kun pitäisi tehdä suuria päätöksiä jotka vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen, tulee välillä pohdittua sitä mitä on onnellisuus.
Mikä on se tekijä joka tekee ihmisestä onnellisen.
Usen kuulee lauseita, kuten: 
"Sitten kun minulla on perhe, omakotitalo, koira, lapset, ulkomaanmatka jne. olen onnellinen."
"Sinä teet minut onnelliseksi."
"Lapset tuovat onnen."
"Parisuhteessa elävät ovat onnellisempia." (Väkäväkä)
Onko tuommoisen vastuun sysääminen puolison tai lasten harteille nyt kuitenkaan ihan oikein?
"Sinä teet minut onnelliseksi!" Kauheaa, entäs jos en jaksakaan kantaa tuota taakkaa. On huono päivä, tahtoisin vain olla yksin, mennä metsään ja seurustella hirvien kanssa.
Vähennänköhän minä nyt sinun onnellisuutesi tilaa?
Entäpäs jos ne pienet vauvat, joilla on hirmuinen vastuu vanhempiensa onnliisuudesta, huutavat kolme kuukautta koliikkia yhteen menoon tai saavatkin ihan kamalan vaikean kapinamurrosiän. 
Oma onnelliseksi äidin tai isän tehnyt nyytti saapuu kotiin nenä ja kieli lävistettynä, tukka vaihtunut irokeesiin ja värjäytynyt mustaksi. Vastaukset kysymyksiin huudetaan v:llä ja p:llä alakavina lauseina.
Vähenikö äidin onnellisuus ja kenen on syy?
Onkohan ne parisuhteessa elävät oikeasti onnellisempia? Mitenkäs moni liitto päättyikään eroon ja kuinka kävi onnellisuuden?
Jospa siitä onnellisuudestani olenkin vastuussa vain minä itse?
Jospa se onnellisuus ei olekaan mikään ympäristöstä tuleva juttu, vaan ihan oma sisäinen olotila?
Jospa onnellisuus onkin loppujen lopuksi elämänasenne?
Kuinka paljon valintani tänään vaikuttavat tulevaisuudessa onnellisuuteeni? Ehkäpä eivät loppujen lopuksi kovinkaan paljon. Valinnoillani rakennan elämääni johonkin suuntaan. Jos päädyn henk.koht. konkursiin ja joudun myymään talon ja auton, niin sitten täytyy rakentaa uudenlainen elämä, mutta ei välttämättä ollenkaan vähemmän onnellinen, toisenlainen vain.
Muutoksen hetket lienevät niitä, joissa onnellisuus punnitaan.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Tunnollisten lasten hiihtoloma

Hiihtoloma näillä kunnailla on lusittu.
Itse olin tietenkin töissä taas koko loman, mutta ex ja lapset lomailivat. 
Tunnollisia työtätekeviä peruskansalaisia täällä ilmeisesti kasvatetaan, koska loma vietetään sairastaen.
Ensimmäiseksi neiti 13vee, joka oli jopa päivän pois koulusta ennen loman alkua.
Pienemmät neidit viettivätkin sitten vataosan lomaviikosta yöpuvuissa, eriasteisesti kuumeillen. Neiti 8veen kanssa vietin yhden mielenkiintoisen illan ja yön kuunnellen vieressä kummallisia kuumehoureita, jotka siirtyivät vuorotellen paniikista muuten vain omituisiin juttuihin.
Exkin tuntui olevan samassa taudissa ja taisi vähän v...taa kun lomaviikko meni näissä merkeissä.
No minä töissä, joten kuumeiset lapset päivisin ja osin öisinkin lankesivat hänelle.
Itse työtätekevänä kunnon  kanasalaisena pidin flussasta tietenkin vain niin lievän version, että torstaina ja perjantaina töissä muistutin lähinnä niiskuttavaa haamua.
Lauantain sainkin sitten viettää päiväunilla ja neiti 13 veen kanssa leffoja katsellen.
Eilen olin jo hyvässä imurointi iskussa ja tänään uudella innolla töihin.
Milloinhan sitä saisi sen ensimmäisen sairasloman?
Tällä menolla ei ikinä.

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Ruuhkautuu

Taas ruuhkautuu.
Nyt on se aika, kun täytyy ihan oikeasti saattaa loppuun jotakin jonka on jättänyt roikkumaan.
Vaatii paljon työtä, mutta palkinto odottaa, monellakin tapaa, polun päässä.
Samaan aikaan, tai oikeastaan tämä on syy tuohon edelliseen, työrintamalla tapahtuu suuria. Ensi syksyksi täytynee ruveta katselemaan työpaikkaa. Tosin tätä muutosta olen ajatellut jo muutenkin.
Hullu olisin jos tälläistä työtä, tällä palkalla ja työajoilla tekisin kovin pitkään. Jos lähden tekemään niitä töitä, joihin pätevyys riittä, nousee palkka heti kättelyssä jonkin verran ja työaika muuttuu inhimilliseksi.
Mutta nyt on sitten tiedossa ruuhka-kevät. Paljon pitäisi jaksaa tehdä.
Oikeasti haluaisin nyt vain kylvää tomaatteja ja kukkia kesäksi.
Paprikat on jo taimella.