Taas ruuhkautuu.
Nyt on se aika, kun täytyy ihan oikeasti saattaa loppuun jotakin jonka on jättänyt roikkumaan.
Vaatii paljon työtä, mutta palkinto odottaa, monellakin tapaa, polun päässä.
Samaan aikaan, tai oikeastaan tämä on syy tuohon edelliseen, työrintamalla tapahtuu suuria. Ensi syksyksi täytynee ruveta katselemaan työpaikkaa. Tosin tätä muutosta olen ajatellut jo muutenkin.
Hullu olisin jos tälläistä työtä, tällä palkalla ja työajoilla tekisin kovin pitkään. Jos lähden tekemään niitä töitä, joihin pätevyys riittä, nousee palkka heti kättelyssä jonkin verran ja työaika muuttuu inhimilliseksi.
Mutta nyt on sitten tiedossa ruuhka-kevät. Paljon pitäisi jaksaa tehdä.
Oikeasti haluaisin nyt vain kylvää tomaatteja ja kukkia kesäksi.
Paprikat on jo taimella.
2 kommenttia:
Valo ja lämpö lisääntyy kaiken aikaa, joten taimet kasvavat kohta kohisten.
Onpa isoja muutoksia tulossa ja edessä.
Hyvä,että muistat kohdella itse itseäsi hyvin, ja ymmärrät,ettei liika kannata tehdä, jos siitä ei ansaitsemaannsa arvostusta muodossa tai toisessa tule.
Paljon enempäänon oikeutettu.
Aurinkoa.
Arvostus on kumma juttu. Tosi paljon sitä arvostetaan ja kehutaan kun on koulutusta ja ammattitaitoa ja työssä hyvä ja kaikkea plaaplaa. Mutta hitto, kun pitää palkkaa maksaa! Kyllä se nyt on niin väärin, kun täällä korvessakin pitää niin hyvälle kehutulle ja ammattitaitoiselle, koulutetulle työvoimalle maksaa ihan minimipalkat tai jopa vähän yli.
On se niin väärin! ;-D
Lähetä kommentti