Kun omassa pienessä elämässä rupeaa tuulemaan, on niin vaikea asettua aloilleen.
Viime yönä oli myös vaikea nukkua, päässä pyöri monikin juttu. Heräsin kaksi kertaa ja valvoin pitkään, kävin syömässä ja luin kirjaa keskellä yötä, ja aamuyöllä.
Minun oma mielenrauhani on kadoksissa, vaikka siitä niin tykkäsin, silti hymyilyttää.
Ei ole tätä ihmistä luotu liian stabiiliin elämään näköjään.
Tänään olen yrittänyt saada itseäni väsyneeksi kitkemällä, harventamalla ja leikkaamalla ruohoa. Äsken käytin lapset uimassa ja sauna on lämpiämässä.
Toivottavasti näillä lääkkeillä nukkumatti saa oikean osoitteen tänne, vaikka hymyilyttää, niin valvotut yöt ei ole kivoja.
Huomiselle onkin ohjelmassa, nuorimmaisen hammaslääkärin lisäksi, jotain aivain ekstraa ja uutta, saapa nähdä mitä tästä syntyy :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti