maanantai 12. elokuuta 2013

Mummo ja työllistävä vaikutus

Elämä vie ja välillä tekee mieli tehdä erilaisia asioita.
Isovanhempien sukupolvelle täällä, ainakin meidän perheessä, vuodenkierto näyttäytyy eläkkeellä ollessa keväällä kurkun kasvatuksena, porkkanan kylvönä ja perunan istutuksena. Syksyllä sitten kerätään marjoja ja säilötään niitä porkkanoita ja kurkkuja.
Itsekin tunnustan jonkinlaisen viherpeukalon omistavani, se on tosin suuntautunut enemmän ja enemmän kukkien kasvatukseen, porkkanan sijasta.
Tänä kesänä olen yrittänyt keskittyä siihen, että elämä olisi mukavaa ja tästä voisi nauttia, opetella tuntemaan uuden ihmisen ja saada elämää ihan uusille urille.
No, nyt on sitten niin, että maailman tärkein mustikan keruu, ei ole tänä kesänä tuntunutkaan niin hirmuisen oleelliselta ja tärkeältä. Mustikat on hyviä ja terveellisiä, mutta vuonna 2013 ei kenenkään talvesta selviäminen ole kiinni säilöttyjen mustikoiden ja sienien määrästä.
Mummo natisee, kun ei enää jaksa kerätä niitä vattuja sieltä puskista ja pakastinkin on ihan täynnä ja natinatinati. Yritin kertoa, että se on kuule ihan vapaaehtoista tämä marjan keruu, yhtään ei ole pakko.
Huomasin sitten eräänä iltana viime viikolla seisovani keittiössä 12 litraa vadelmia sankossa ja korvissa mummon mieleipide siitä, että eihän siihen tarvitse kerätä kuin muutama litra mustaherukoita ja mehu on valmis. Ihan valmiiksi kerätty vatutkin minulle!
Jee.
Muuten kiva, mutta kello oli kuusi illalla. Eikun herukkapuskaan ja puoli kahdeksalta mehumaija porisemaan. Sitten pesen pulloja ja kuumennan niitä ja keitän korkkeja ja valutan sitä mehua. Hoplaa, kello 23.30 valmista. Juu ihan kiva, mutta jotain suhteellisuutta pitäs tähän olla.
Hyvä mummo, marjat on hyviä, mutta kun ei yöllä jaksaisi niitä laittaa.
Seuraavaa marjakautta odotellessa.

Ei kommentteja: