keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Sinisilmäinen

Vaikka neljäkymppiä kohta lasissa häämöttää huomasin taas tänään olevani niiiiiin naivi ja sinisilmäinen. Taidan olla välillä ihan liian rehellinen, eikä tämä nyt ole ollenkaan positiivinen asia.
Kaikenlainen kummallinen poliittinen/omaan pesään vetelevä/piilossa asioita päättelevä toiminta on niin vierasta ja kun siihen törmää liian lähellä, tuntee olonsa hämmentyneeksi, vihaiseksi, petetyksi, tyhmäksi, vähän yksinkertaiseksi, liian rehelliseksi ja lopuksi jopa vähän oksettaa.
Se on niin outoa, että jotkut voivat hoitaa asioita niin, että asioista kerrotaan ehkä puolet ja lisätään siihen vähän omia, luvaten vaikka mitä, vaikka ihan hyvin tietää että tulee luvanneeksi ihan huuhaata.
Voisin kutsua sitä valehteluksi, päin naamaa ja taho jolle valehdellaan on se, joka tekee kaikkia kuntalaisia koskevia päätöksiä.
Ei voi kuin ihmetellä ja vähän on paha olo edelleen.
Toivottavasti edes tarkoitus on hyvä, kaikilla osapuolilla.
Ekan kerran eron jälkeen tuli semmoinen olo, että pitäisköhän karistaa nämä tienoot jaloistaan, myydä kaikki ja muuttaa johonkin pois.
Todennäköisesti samaan törmää joka paikassa ja lopputulema on edelleen, että en ole itse tarpeeksi häikäilemätön ja osaa etuani ajaa niin kuin jotkut.
En kyllä tiedä haluaisinkokaan.
Ehkä yritän unohtaa tämänkin ja jatkaa eloani rehellisenä, ihan liian paljon ihmisiin luottavana ja sinisilmäisenä. 
En taida muuta osata.
Mutta edelleen on kyllä vähän pahaolo, ihan fyysisesti.
Onneksi on olemassa yksi ihminen joka tietää saman ja sen kanssa voi aiheesta puhua ihan oikeilla sanoilla.
Jos joku kysyy, täytynee nostaa kädet pystyyn, olla taas (liian) rehellinen ja todeta, että en halua olla asian kanssa missään tekemisissä.
Siunattua lomaa odotellen.

2 kommenttia:

Pirstale kirjoitti...

Mulla on sama vika ja sen takia mua on helppo käyttää hyväksi monessakin asiassa. Liian usein on jäänyt yliajettu olo ja sellainen olo, etten ymmärrä, millä perusteella asioita on taas päätetty. Mutta olen päättänyt hyväksyä itseni sellaisena kuin olen. Sillä mielummin elän näin kuin että joka käänteessä epäilisin ihmisten sanomisten todenperäisyyttä ja tarkoitusperiä.

Hanneli kirjoitti...

Minäkin mielummin haluan luottaa ja uskoa ihmisiin kuin kyynistyä ihan täysin.
Parempi on olla rehellinen ja tulla toimeen oman itsensä kanssa, ja siinä samalla huomaakin saavansa ihan oikeaa arvostusta ihan oikeilta ihmisiltä, siitä että on semmoinen kuin on. Asiakkaat työpaikalla antoivat tähän sen parhaan palautteen sanoen, että siellä on aina niin hyvä tunnelma ja siitä sain minä ansion.
Aika näyttää, kuka sitten poimii ne parhaat hedelmät loppuin lopuksi.