maanantai 8. lokakuuta 2012

Kriisit ja toiset kriisit

Pikkasen piti silmiä hieraista, kun huomasin mitä kirjoja mies nyt lukee, mm. "Uskallanko uuteen rakkauteen" löytyy pinosta. Hei haloo, jätkä ei ole edes muuttanut uuteen kotiinsa vielä. Seuraava ajatus oli oikeastaan, että "eipä voi vähempää kiinostaa, ole hyvä vaan, toivon sinulle kaikkea hyvää ja onnea". Kolmantena voisi tietysti lähteä lukemaan blogeista kaikki kamalimmat tarinat ex-puolisoiden uusista suhteista ja pahoista äitipuolista. Mutta voisko vaikka kuitenkin nyt ensin muuttaa oikeasti eri kattojen alle ja saada sitten sen virallisen eron ja ennenkaikkea voisko nyt ensin hioa uudet arkirutiinit lasten kanssa kohdilleen, ennen kuin uskaltaa siihen uuteen rakkauteen? Pitäisiköhän ihmisen olla ensin onnellinen ihan itsensä kanssa, ennenkuin voi olla onellinen jonkun muun kanssa?


No tämä miehen kriisinkäsittely ja uuden rakkauden kaipuu ynää muu blaablaa johti  sitten siihen, että illalla istuin saunan pukuhuoneessa saunan jälkeen yksin, kun lapset olivat jo menneet sisään. Kuuntelin sateen ropinaa ja tuulta, katselin muutaman ötökän kieppumista valon ympärillä ja huomasin, että minä en kaipaa mitään just nyt. Ihana tunne. Tämä riittää ja voin olla oikeasti ihan onnellinen. Nautin pienistä hetkistä, olemisesta välillä yksin välillä lasten kanssa ja välillä ystävien. Kissanpentu voisi olla kiva, ihan hyvin tänne kolmas kissa mahtuisi, mutta ei mitään uusia parsuhteita eikä rakkauksia tähän elämään nyt kiitos, entiset riittää ihan hyvin. Jos joskus on niiden aika niin ok, mutta nyt en sellaista yhtään kaipaa.


Ei kommentteja: