Minun aikani menee suurimmaksi osaksi työpaikalla. Usein tuntuu siltä, että mihinkään muuhun ei aikaa jää. Oikeasti oma moka. Miksipä istun kahvikupin kanssa aamulla toista tuntia keittiönpöydän ääressä? Joku toinen huitaisisi leivän suuhun ja painuisi tekemään niitä ei-työjuttuja. No ehkäpä hidas aamu on minulle se ei-työjuttu. Illansuussa tulen kotiin, ja kohtapa on jo yö, paljon en ehtinyt enää, ehkä laitoin ruokaa.
Haluaisin lisää aikaa
- lukemiselle
- puutarhanhoidolle
- kodinhoidolle (Ihan oikeesti! Olisi niin kiva kun olisi siisti ja kaunis koti. Sitä ei ole, eikä näillänäkymin tule)
- neulomiselle
- kangaspuilla istumiselle
- lenkkeilylle
- ihan vain olemiselle
(tiedoksi vaan, minä en tarvitse aikaa erikseen lasten kanssa olemiselle, koska lapset kuuluvat kaikkiin näihin elämän osa-alueisiin niinkuin oleellisena osana, ei niiden kanssa tartte erikseen olla)
Tiedän myös sen, että nykyisessä työssäni, minulla ei ole varaa tehdä töitä yhtään vähempää. Kuukauden päästä viimeistään, rahat ei riitä, jos palkka yhtään pienenee. Joten yritän nauttia hitaista aamuista, pitkistä (normaaleista) työpäivistä ja lyhyistä illoista. Ehkäpä vielä palajan tuohon opiskelemaani ammattiin, jossa olen aina kotona jo 15-16 ja sitten (ehkä) jää aikaa enemmän noille yllä luettelemilleni asioille.
Ja nämä pitkät illat viikonloppuisin ja välillä viikolla on ihan elintärkeitä. Kaikki muut nukkuu, kukaan ei pyydä mitään, saa olla vain ja ihmetellä, katsoa telkkaria ja laiskotella.
ps.Käräjäoikeuden kirje tuli postissa. Nyt ollaan harkinta-ajalla ja voin käydä pankissa siirtämässä lainat ja talot itselleni. En oikein tiedä itkeäkö vai nauraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti