Tänään, lopultakin uskaltauduin istuttamaan tammen, jonka sain ystävältä kesäkuussa. Olen pitänyt sitä purkissa, mutta nyt koska tiedän, että en joudukaan nyt heti luopumaan puutarhastani, uskaltauduin istuttamaan tammen maahan. Toivottavasti saan nähdä sen varttumisen suureksi ja vankaksi puuksi.
Paljon olisi vielä uskaltautumista edessä. Sovittiin että perjantaina tilanteesta kerrotaan lapsille. Sen jälkeen on vuorossa äiti ja isä, sekä muut ihmiset jotka ovat lähellä elämässä joka päivä.
Tänä iltana myös puhuttiin paljon, käytännön asioista sekä toiveista ja tunteista. Puhuminen on tärkeää, mutta välillä ei jaksaisi. Toivoin vain että mies menisi jo nukkumaan, eikä jaksaisi puhua enää tänä iltana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti