Nyt se on totta, kävin pankissa ja saan jäädä asumaan taloon ja puutarhaan, vaikka avioliitto päättyykin. Papereita vaille virallista. Tulevaisuuden suhteen tunteet myllertävät laidasta laitaan. Väillä olo on todella helpottunut ja päällimmäisenä on uuden sisustuksen miettiminen, kunhan mies kantaa tuon sohvan omaan uuteen kotiinsa. Toisinaan taas tulee yöllä herättyä epätoivoisiin ajatuksiin, kuinka selviän taloudellisesti, kuinka lapset selviävät, mitä ihmettä kaikki läheiset ihmiset sanovat.
Sukulaisten takia ei naimisissa kannata kuitenkaan olla. Tämmöinen kämppis-suhde ei oikein tyydytä kumpaakaan osapuolta ja sopuisaa eroahan tässä ollaan tekemässä, kaikkine lasten kulujen puolistuksineen ja joustavine yhdessäoloineen. Lupasin miehelle, että mopo saa jäädä ylisille varastoon ja renkaatkin saa autoon täällä käydä vaihtamassa. Mies sanoi ostavansa koiralle ruokaa ja auttavansa myös keskeneräisen remontin kanssa, lapset näes odottavat omia huoneita malttamattomasti.
Tulevaisuus sitten näyttää kuinka homma käytännössä sujuu, otetaan askel kerrallaan ja luodaan uudet rutiinit.
Tänne lähdin kirjoittamaan siksi että valvotut yöt, laidasta laitaan kulkevat fiilikset ja uuden elämän uomien löytäminen vaativat terapiaa ja tuntojen purkamista. Täällä ei ladella totuuksia vain fiiliksiä yhdestä erosta ja uuden elämän aloituksesta. Ehkä kirjoittelen tänne jotain myös lapsista, kissoista, koirasta ja puutarhasta, sekä elämän urastani käsitöistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti