Täällä on hirmuinen vauhti.
Remonttia yritetään saada loppuun pikapikaa.
Ainoan palkallisen rempskareiskan lakisääteinen tapaturmavakuutus päättyy torstaina ja sitä en kyllä jatka, palkanmaksu saa loppua.
Tästä johtuen päivät ovat täynnä.
Tänään: Ensin töihin, sitten neidit 8 ja 10 vee exän luota ja pianotunnilta kyytiin. Kotiin, tulet takkoihin ja tapetoimaan. Kello oli yli 21.00 kun kömmin tapettiliisterin äärestä alakertaan. Neiti 8 veen huoneessapa on nyt tapetit. Parit sähkökytkennät ja lattian käsittely, niin neiti pääsee ensi viikonloppuna majoittumaan uuteen ihan omaan huoneeseensa.
Äidin veikkaus tosin on, että ainakin ensimmäiset kolme kuukautta neiti ryömii yöllä kainaloon. Ah mielikuvitusta, joka lentoon lähtenee valojen omassa huonessa sammumisen jälkeen.
Jos ei neitiä vieressä näy, niin ylpeä lienen siitäkin.
Huominen lienee yhtä tiivis päivä kuin tänään, mutta hyvän asian puolesta. Töihin, neiti 13 vee harrastamaan, ostamaan ovien kahvoja ja ehkä tapetit neiti 10 veen huoneeseen. Sitten kotiin ja vähän remppaa ja lämmitystä, ehkä pitäisi jossain välissä tehdä lapsille jotain ruokaakin.
Ensi viikolla luulisin helpottavan, ainakin kiireen. Vieraiden työläisten poistuttua, voi loppuja listoja ja muita silauksia tehdä omaan tahtiin, ei kiirettä ei hätää.
2 kommenttia:
Muistahan kaiken keskellä pitää huoli itsestäsi,ettet uuvu.
Tai sitten,kun kaikki on valmista, tyhjyys iskee ja tipahdat.
Mie olln kokeillu sitä, ei ole kivaa.
En mie mäkätä, mie muistuttelen lempeästi :-)
Kivaa viikonloppua!
Vähän välillä pelkään tuota uupumista, joka iskee sitten kun kiire loppuu. Onneksi on koira, jonka kanssa pitää käydä lenkillä ja (tosin vähän huonoa omaatuntoa potien) karkaan täältä tänään ystäviä tapaamaan muutamaksi tunniksi, vaikka isä ja exä tänne jäävätkin remppaamaan ja tavaroita roudaamaan.
Toisaalta odotan myös malttamattomana sitä hetkeä, kun löydän jostain ne pari päivää, jolloin saa vain maata sohvalla ja sängyssä, uupumusta potien, tekemättä mitään. (Ei ole näköpiirissä)
Lähetä kommentti