sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Onnellisuus

Näinä oman elämän epävarmoina aikoina, kun pitäisi tehdä suuria päätöksiä jotka vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen, tulee välillä pohdittua sitä mitä on onnellisuus.
Mikä on se tekijä joka tekee ihmisestä onnellisen.
Usen kuulee lauseita, kuten: 
"Sitten kun minulla on perhe, omakotitalo, koira, lapset, ulkomaanmatka jne. olen onnellinen."
"Sinä teet minut onnelliseksi."
"Lapset tuovat onnen."
"Parisuhteessa elävät ovat onnellisempia." (Väkäväkä)
Onko tuommoisen vastuun sysääminen puolison tai lasten harteille nyt kuitenkaan ihan oikein?
"Sinä teet minut onnelliseksi!" Kauheaa, entäs jos en jaksakaan kantaa tuota taakkaa. On huono päivä, tahtoisin vain olla yksin, mennä metsään ja seurustella hirvien kanssa.
Vähennänköhän minä nyt sinun onnellisuutesi tilaa?
Entäpäs jos ne pienet vauvat, joilla on hirmuinen vastuu vanhempiensa onnliisuudesta, huutavat kolme kuukautta koliikkia yhteen menoon tai saavatkin ihan kamalan vaikean kapinamurrosiän. 
Oma onnelliseksi äidin tai isän tehnyt nyytti saapuu kotiin nenä ja kieli lävistettynä, tukka vaihtunut irokeesiin ja värjäytynyt mustaksi. Vastaukset kysymyksiin huudetaan v:llä ja p:llä alakavina lauseina.
Vähenikö äidin onnellisuus ja kenen on syy?
Onkohan ne parisuhteessa elävät oikeasti onnellisempia? Mitenkäs moni liitto päättyikään eroon ja kuinka kävi onnellisuuden?
Jospa siitä onnellisuudestani olenkin vastuussa vain minä itse?
Jospa se onnellisuus ei olekaan mikään ympäristöstä tuleva juttu, vaan ihan oma sisäinen olotila?
Jospa onnellisuus onkin loppujen lopuksi elämänasenne?
Kuinka paljon valintani tänään vaikuttavat tulevaisuudessa onnellisuuteeni? Ehkäpä eivät loppujen lopuksi kovinkaan paljon. Valinnoillani rakennan elämääni johonkin suuntaan. Jos päädyn henk.koht. konkursiin ja joudun myymään talon ja auton, niin sitten täytyy rakentaa uudenlainen elämä, mutta ei välttämättä ollenkaan vähemmän onnellinen, toisenlainen vain.
Muutoksen hetket lienevät niitä, joissa onnellisuus punnitaan.

3 kommenttia:

vintti kirjoitti...

Tuota tekstiä on vaike kommentoida, olen sen nyt lukenut moneen kertaan :-)
Mutt anyökyttelen,joka rivillä.

Halsuin jättää jonkun puumerkin käynnistäni kuitenkin.

Aurinkoa sinun päiviisi.

Hanneli kirjoitti...

Joskus täytyy yksinkertaistaa, että pääsee ytimen reunalle ;-)
Onneksi aurinko paistaa, se vähän kompensoi tätä loputtomalta tuntuvaa pakkasta, jota en enää jaksaisi.
Kevät, missä sä oot?

Miru kirjoitti...

Vanhenemisessa on se ihana puoli, että alkaa nähdä onnellisuuden kirkkaammin ja yksinkertaisemmin. Itselleni onnellisuus on ennen kaikkea vapautta kulkea omia polkujaan, vaikka se edellyttäisi karhunvattupuskissa nahka verinaarmuilla rymyämistä tai jääkylmässä joessa kahlaamista. Mielelläni vältän ns. valtateitä, jotka on reunustettu yhteiskunnan turvallisilla ja riskit minimoivilla hirviaidoilla.

Ihmiskunnan yksi suurin epäonnen lähde on se, että luullaan onnen löytyvän toisten jalanjäljissä kulkemalla ja apinoimalla toisten lanseeraamia onnen elkeitä. Onni on uniikkia, se on ja pitääkin olla jokaiselle erilaista :)