Hyvin alkaa päivä, kun neiti kahdeksan vee istuu lattialla kolme minuuttia ennen taksin tuloa ja vinkuu ulkohousujen olevan liian pienet, eivät mene jalkaan ja eivät varsinkaan lähde koulussa jalasta pois. Äidin vika, mitäs ei kiinnittänyt asiaan huomiota aiemmin, se nyt ei vaikuta mitään että eilen housut on olleet neidin mielestä just ne oikeat ja sopivat.
Neidin lempifarkut ovat myös rikki. Yllätys yllätys, niitähän ei yleensä pestä kuin korkeintaan viikonloppuna ei ne jouda pesuun, aina käytössä. Äidin vika, kun samana iltana (klo 20.30) ei löydy kaapista, eikä kaupasta samanlaisia tilalle.
Tässä välillä on neiti 10 vee suuttunut verisesti isosiskolleen neit 13 veelle, joka on niin kamala hienostelija, että menee äidille kertomaan että neiti 10 vee on puhdistanut jotain pientä liitutaulua omalla syljellään (yäks). Neiti 10 vee viettää loppuillan loukkaantuneena petissään ja jostain hämäräksi jääneestä syytä äiti oli tässäkin jotenkin, jos ei ihan syyllinen, niin ainakin osasyyllinen.
Neiti 8 vee hyppii ja pomppii jokaisen iltapalaleivän haukkaamisen jälkeen piruetteja keittiön lattialla. Koska äiti pyytää toistuvasti istumaan ja rauhoittumaan, ilmoittaa (lue: huutaa ja polkee jalkaa) neiti 8 vee että äääiiitii on iiiihan hirveeee, ja jouluna kyllä menen isin luo koska äiti ei ole siellä!
Neiti 13 vee teineilee vähän ja yrittää esittää isoa tyttöä, joka on äidin kaveri huolimatta pikkusiskojen ryttyilystä (pari tuntia sitten samainen 13 vee nakkeli niskojaan ja tuomitsi äidin tyhmäksi kalkkikseksi, joka ei ymmärrä yhtään mitään mistään). Tästä pikkusiskot netävät herneet nenään ja haukkuvat neiti 13 veetä pikkuäidiksi ja lellikiksi, josta neiti 13 vee hermostuu ja ryhtyy käyttäytymään jotakuinkin samallalailla kuin neiti 8 vee.
Illan kuluessa käy ilmi, että neiti 8 vee tarvitsee huomenna koulussa luistimia. Jeps jeps, tiukan mietinnän jälkeen luistimet löytyvät ja mahtuvat jopa jalkaan. Seuraavaksi ryhdytään miettimään vaatetuspoliittisia kantoja, koska äidin mielestä neiti 8 veen takki on täysin sopimaton luisteluun. Löydetään takki, joka on äidin mielestä juuri sopiva. Lämmittää mukavasti, hihat on riittävän pitkät ja helma ei nouse kainaloon luistellessa. Neiti 8 vee ilmoittaa, että takki on kamala ja iso ja hän ei voi sitä käyttää. Tässä vaiheessa äiti 37 vee ryhtyy hieman korottamaan ääntään, koska neiti 8 vee polkee jalkaa kiljuu, vinkuu ja huutaa päälle, joka kerta kun äiti on saanut lauseestaan ensimmäiset viisi sanaa sanottua.
Loppujen lopuksi talosta löytyy karjuva äiti, joka ilmoittaa koko neiti laumalle, että nyt jos ei kohta ole iltapalat suussa ja hampaat pesty, niin saatte mnennä nukkumaan ilman kumpaakaan toimenpidettä ja suut kestää kiinni, eikä kukaan polje jalkaa ja parempi kuin ei kukaan sanoisikaan mitään.
ÄITI MENEE NYT SUIHKUUN!
Nyt voin sitten pohtia elämää kaksikymmentä vuotta eteenpäin ja kaikki neitien tulevassa elämässään kokemat vastukset ja elämän kurjuudet voin laittaa avioeron ja ennenkaikkea karjuvan äidin piikkiin.
Isin luonahan elämä on yhtä riemua. (Tätä ei varmaan ois pitänyt sanoa, sanoinpas.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti