torstai 29. marraskuuta 2012

Pakkasen panemat


Pakkanen, kuinka siitä voisi nauttia?
Ensimmäinen oire pakkasista on haljennut kantapää, auts, käveleminen sattuu.
Seuraavaksi alkaa haljeta sormenpäät ja tässä käsitöiden täyttämässä työssä se ei ole kivaa. Sitäpaitsi minulla on muutenkin neuloosi ja haljenneet sormenpäät vaikeuttaa illan telkkari-neuloosi-istuntoa kummasti.
Paleleminen alkaa viimeistään lokakuussa ja loppuu tuossa huhtikuun lopulla kun ensimmäiset kukat punkevat maasta. Epäinhimillistä on se, kun kansa on laitettu asumaan johonkin missä palelee vähintään puolet vuodesta. Ainoastaan sauna helpottaa hetkellisesti (en ollenkaan ihmettele saunan pyhää asemaa tässä maassa) ja takkatuli siitä kohtaa mikä ruumiinosa sattuu sinne takkaan päin olemaan. Myös koira on sitä mieltä, että pakkasilla takkatulen ääreen parkkeeraaminen on parasta.

Riittävällä pakkasella koiran voi myös huoleti laskea pihalle villapeiton suojassa oven raosta, palaa varmasti alle kymmenessä sekunnissa tarpeiltaan ja laskee itsensä tuohon. Ei ole kylmiinmaihin jalostunut tämä meidän seropi, pitänee neuloa sillekin villanuttu.
Myös takan päällä on pakkasella tungosta, väillä tungetaan yhteiseen koriin.


Sitten nautitaan lämmöstä ketarat oikosenaan, ei tarvitse kuin pikkusormella tökätä ja palkaksi saa varmasti kehräyksen.

Tommoisena kissana pakkasella takan päällä oisi varmaan tosi mukava olla, ruokakin kannetaan sinne ja lämmintä riittää.

Pakkasen hyviksi puoliksi laskettakoon itikoiden ja kärpästen kaikkoaminen ja saahan tässä polttopuunkantoruljanssissa myös liikuntaa, tänäänkin olen kantanut taloon jo ainakin kolme kassillista puita.
Kesää odotellessa, poistu paha pakkanen.


4 kommenttia:

Puolinainen kirjoitti...

Mä olisin niiiin halunnut eilen mennä lämmittelemään saunaan, mutta hitto kun se ei ole valmis :(... Tsemppiä talven kanssa kärvistelyyn!

Hanneli kirjoitti...

Sauna ois ihan parhautta, kyllä se sinunkin vielä valmistuu varmasti.
Täällä oma sauna on talviteloilla. Se on vanha hirsinen pihasauna ja kyllä sitä voisi lämmittää, mutta tuntuu pakkasilla vähän polttopuun tuhlaukselta. Lapset ei lähde sinne kylmällä kuitenkaan ja yksin itselle ei viitsi. Käyn siskon luona naapurissa tai äidin ja isän luona saunassa kevättä odotellessa.

Nyt muuten täällä sataa luntakin, täytynee viritellä lumikola käyttöön. Pah. Ei ihan lempipuuhaa, vaikka hyvän hien siinä saa, mainiota liikuntaa.

TA-MIIT kirjoitti...

Kylmänsietokykyyn saa yllättävän paljon boostia avantouinnista. Koittaa pitää ainakin kerran elämässä, ei siihen kuole :)

Saan aina töissä kieroja katseita ja kommentteja, kun käpöttelen talosta toiseen teepaidassa pakkasessa ja tuiskussakin. Eikä oikeastaan kylmä juuri koskaan, avanto on saanut aikaan melkoisia muutoksia kropassa ja mielessä kylmän suhteen.

Toinen ilon aihe talvessa ja pakkasissa on se, että jupit raijaavat kirppiksille ihan käsittämättömät määrät ääriteknisiä, kalliita laskettelukuteita, joita olen vuosien aikana hamstrannut talvivaatteikseni. Uutena minulla ei olisi suinkaan niitä vara ostaa, mutta joillakin on näköjään vara heittää pois minun onnekseni.

Tosin helppohan mulla asumisen suhteen on pakkasta sietää, kun ei tarvitse itse taloa lämmittää. Joensuun kommuunikämpässä muistelen olleen huomattavasti vilpoisammat oltavat, kun tupa ei aina ottanut lämmetäkseen ja halon halu maistui välillä puulta.

Lämpimiä ajatuksia ja virtuaaliglögejä sinne Karjalaan!

Hanneli kirjoitti...

Taitaa virtuaaliglögit vaihtua vähitellen ihan oikeaan kuumaan glögiin, viikonloppuna hätyytellään täällä ilmeisesti -30 astetta, hrrrrrrrrr. Joten halon kantoa riittää ja avantoa en ihan heti suostu edes ajattelemaan :-)