Mies muuttaa. Toisaalta helpotus on valtava, toisaalta kauhistuttaa ja hirvittääkin. Ensi viikonloppuna lapset kuulemma menevät sitten isin uuteen kotiin purkamaan laatikoita. Se on hyvä, että muutto tehdään lasten kanssa yhdessä, mutta eka viikonloppu yksin on arveluttava asia. Ehkäpä sieltä joku neiti jo lauantaina ainakin piipahtaa täällä.
Tänään talosta häipyy sohva, jota minä en halunnut itselleni.
Outo fiilis, kun nyt tästä erosta alkaa tulla ihan konkreettinen asia, erilliset asunnot ja elämät. Vain lapset on yhteistä. Viikonloppuna tosin tuli taas hyviä muistutuksia siitä, miksi tämä on parempi näin. Pikkuneiti kiukutteli ja isänsä maailma murtui, herra neljäs lapsti ilmaantui taas esille. Se on kumma kun lapsi kiukuttelee, niin miehen maailmassa kaikki romahtaa, mistään ei tule mitään, kaikki on ihan p-stä ja jos minä erehdyn sanomaan puolikkaan sanan aiheesta muutun ihmiskunnan viholliseksi nro1.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti