Viimeiset puoli vuotta on tuntunut siltä, etten jaksa mitään. En ole jaksanut siivota tai kitkeä tai leipoa. Nyt viimeisen kuukauden aikana on tullut tunne energian osittaisesta paluusta. Olen jaksanut jopa pestä lattiat ja laittaa puutarhaa, jälkimmäinen toimi on se josta nautin suunnattomasti. Olen siinä uskossa, että päätös erosta, vaikeista asioista puhuminen ja niiden selviäminen on helpottanut henkisesti niin paljon, että energia palaa vähitellen. Väsynyt toki olen edelleenkin aivan jatkuvasti ja odotan malttamattomasti viikon lomaa lokakuussa, jos lapset lähtevät isovanhempien kanssa reissuun, niin nukun varmaan kolme päivää putkeen.
Hyvän olon ja energiaa tuovat:
eläimet, puutarha, käsityöt, musiikki, hyvä kirja, reipas lenkki koiran kanssa, lasten kivat jutut, yhteiset hetket ystävien kanssa (lauantaina mennään, jeee), kauniit asiat ympärillä, onnistumisen hetket työssä, ihan vain oleminen ja laiskottelu, kuppi kahvia ja lasi hyvää viiniä (ei yhtä aikaa).
2 kommenttia:
Luin kaiken, mutta kommentoin tähän viimeisimpään, mitä jäi päällimmäiseksi mieleen. Eroaminen on vaikeinta usein juurikin ulkopuolisille ihmisille. Itse olin niin varma eroamisesta (jos eroa tekee henkisesti 3 vuotta, niin ei voi olla muuta kuin varma), että en mitään olkapäätä edes kaivannut, mutta ärsyynnyin silti siitä, että roolit tuntuivat kääntyvän jotenkin päälaelleen. Miksi minun pitää lohduttaa ihmistä, joka ei edes ole ollut naimisissa meidän kanssa?
Muuten minusta on ihastuttavaa, että teksteistä välittyy lapsista välittäminen. Se, että lapset ovat teille molemmille tärkeitä. Uskon, että hekin pidemmän päälle ymmärtävät saaneensa enemmän kuin menettäneensä. Suru tietenkin vaatii aina aikansa oli lapsi tai aikuinen, mutta monesti kun luopuu tai joutuu luopumaan jostain saa tilalle paljon. Toivottavasti pystytte säilyttämään välit hyvinä ja ystävällisinä.
Voimia eromatkallesi. :)
Kiitos kommentista Neo :) olen lueskellut blogiasi ja kovasti tykännyt teksteistäsi.
Tässäpä juuri olen yrittänyt äidilleni, sille maailman tärkeimmälle mummolle, vakuutella, ettei hänen tarvitse erota kenestäkään ja lapsetkaan eivät täällä itke aamusta iltaan ;-)
Meillä myös on eroa tehty monta vuotta, välillä enemmän ja välillä vähemmän, varmempi ei oikein tästä asiasta voisi olla. Molemmat ollaan ihan yksimielisiä siitä, että ero on nyt ainoa oikea vaihtoehto ja pyrkimyksenä se, että kaikilla olisi kaikki hyvin.
Lähetä kommentti